Turhautuminen
Turhauttaa. Mua turhauttaa niiin paljon se, että en omista aloitekykyä ja itsekuria. Ihan sama vaikka tekisin minkälaiset lukusuunnitelmat ja koristelisin päiväkirjat, kalenterit ja kämpän seinät eri värisillä stabiloilla kirjotetuilla muistutuksilla ja kellonajoilla, lopulta kuitenkin tulee se turhautumisen itku.
Ei auta palautuspäivät eikä viime tippa. Eikä tasan auta sekään, että on sovittu illaks jotain tekemistä, mutta sitä ennen täytyy saada asioita tehtyä. Ehei, mitään merkitystä.
Yleensä asiat menee jotenkin näin, esimerkiks tänään. Piti laittaa herätys klo 8, mutta unohdin sen, joten heräsin puol 11. Olin eilen jo suunnitellu meneväni koululle tekemään tehtäviä, koska sielä pystyn jotenki päin edes keskittyä. Noh, söin aamupalan ja siirsin läppärin tähän ruokapöydälle, koska olin unohtanu jo sen kouluunmenosuunnitelman. Ja toisaalta ku muistin sen(toisin sanottuna joku kysy multa, että eikö sun sinne koululle pitänyt mennä), niin hoksasin kuinka äärettömän hankalaa on kulkea bussilla ja jonottaa vielä ruokailuun niin hohhoijjaa, teen kotona. Tän jälkeen olinki yhtäkkiä soittanut 2 tuntia huilua(mitä en nykyään soita ku pari kertaa vuodessa), yhtäkkiä tuli pakollinen tarve pestä ja viikata pyykkejä sekä esim. siirrellä pyykkitelinettä ympäri kämppää ja järjestellä niitä kahta pyykkikoria siellä vessassa. Niin että on nyt sitte meinaan pyykkikorit tasan oikeella paikalla.
Sitte tuliki nälkä ja pöytään istuessa läppärihän se siinä mukavasti asetettuna huusi tehtävien tekoon ja itsehän puolestani huusin turhautumista. Koska MITEN voi olla mahollista, että joka ikinen kerta vaikka olisin kuinka suunnitellu tekeväni mitä tahansa ja vaikka tietäisin, että tehtävän tekemiseen menee 10 minuuttia niin se alottaminen kestää keskimäärin 6-8 tuntia. Mikäli siis tulee alotettua. Koska tässä vaiheessa, missä juuri nyt olen tulee se itku, turhauttaa niin paljon että en oo taaskaan saanu tehtyä tasan mitään, vaikka olin suunnitellu tekeväni. En vaan kestä tätä, se on ihan sama oonko yksin vai kaksin vai porukassa vai kotona vai missä tahansa ja tarkkaileeko joku mun tekemisiä vai ei, niin ei ne tehtävät tekeydy.
Enkä näköjään myöskään opi sitäkään kautta, että joudun aika usein olemaan lähtemättä jonnekkin kavereitten kanssa koska en oo sillon aamulla saanu niitä tehtäviä tehtyä ja joudun siirtämään ne illaks. Ja arvatkaa vaan kuinka usein käy tasan sama juttu mitä päivälläkin, eli en saa yhtään sen enempää mitään aikaseks.
Voin myös myöntää tässä vaiheessa, että en edes muista mitä mun pitäis tehä. Muistan vaan, että on monta tehtävää ja asiaa(joista osan deadlinet on menny aika päiviä sitte) mitä pitäis tehä.
Yks päivä kylläkin, siis ihan viikko sitten ajauduin koululle tekemään tenttiä. Tentin, jonka tekemisen olin tietysti jättänyt viimeselle päivälle ja perunut senkin varauksen jo kerran, koska en ollut , yllätys sentään, lukenut mutta kuitenkin varasin ajan uudestaan koska vika päivä on vika mahdollisuus. En tiiä, joitain varmasti miellyttää nää tenttiterraariossa omien aikataulujen mukaan tehtävät tentit, mutta itsehän veivaan aikataulujen kanssa ja poistelen varauksia just siihen asti, että se ei enää ole mahdollista. Mutta hyvä jos ne jonkun elämää helpottaa. Koen myös hyvin raskaaksi lähteä tekemään jotain yksittäistä tenttiä koululle. Mutta niin, siis olin koululla ja olin päättänyt että tattadaaa, koska täällä asti ollaan niin täällä myös pysytään ja tehtävät valmistuvat(kuten nytkin). Vaan enpä arvannut, että tentin jälkeen kun olin tietokoneelle asettunut, sain houkuttelevan tarjouksen lähteä käymään kaverilla ja koska oli nälkä niin suunniteltiin pitsan hakemista. En muuten periaatteessa syö pitsaa, koska oon maidoton, mutta käytännössä vähän eri asia sitten taas koska a) en joko muista asiaa tai b)ei kiinnosta. No mutta hei, pitsan jälkeen takas koululle tehtäviä tekemään täydellä(turvonneella) vatsalla. Juu kyllä, sitten tulikin toinen houkutus lähteä toisen kaverin kanssa, joten singahdinkin aivan päin vastaseen suuntaan missä TAMK sijaitsee. Siinähän sitte meni taas päivä aivan suunnitelmien mukaisesti.
Myös se turhauttaa, että tottakai suurimmalla osalla on välillä vaikeeta alottaa tekemistä ja niin, mutta miten voi olla mahollista, että kun joskus pyytää jotain ihmistä jonnekkin, niin se vastaa tekevänsä kouluhommia ja kieltäytyy. Miks en osaa kans tota jaloo taitoo tai miten se ei käy ees mielessä? Tai käyhän se, ja joskus vastaan itekkin noin, mutta yleensä siltikään en saa niitä tehtyä. Ja siis se, että vaikka laittaisin kännykän jonnekki vessan kaappiin piiloon ja minimoisin kaikki impulssit ympäristöstä, olisin edellisenä päivänä siivonnut valmiiks ja laittanu kaikki niin, että ei periaatteessa mitään tarvis tehdä, niin sitten oon yhtäkkiä ollu ihan ajatuksissani pari tuntia.
No joo, en tiiä mitä ihmettä mä täällä blogissa teen. Mutta ainakin on nyt tietokone auki, jospa saisin vielä noita välilehtiä avattua tonne koulujuttujen suuntaan ennen concertan vaikutuksen loppumista, koska sitte taas onkin keskittyminen haasteena. Oi että jos se lääke auttais vielä tähän alotekyvyttömyyteenkin niin, ai että se olis kyllä kiva juttu. Nyt pitää kyllä alkaa opetteleen ajattelemaan sitä, että ku vaan saa aikaseks alottaa niin saa yleensä asioita tehtyä aika nopeestikkin.
Mutta NYT, kun oon vähän itkeny ja hermonnu kaikille tätä aikaansaamattomuutta ja samalla suorittanut pientä hermostunutta lihasjumppaa erinäisillä käsien nyrkkiin puristuksilla ja hampaiden yhteen puremisella, tuntuu siltä että vois alottaa ihan ne alkusuunnitelman mukaiset kouluhommat. Aikataulusta myöhässä semmoset 7 tuntia, mutta eipä se mittää koska kiire tulee joka tapauksessa.
Jos jollaki on jotain toimivia vinkkejä niin pliis kertokaa, koska ei huoleta niinkään nää omat hommat, mutta ryhmässä tehtävät asiat on hieman sellaisia että aivan hirveästi viitsisi rasittaa muita tällä.
Kiitos ja hei!
Ei auta palautuspäivät eikä viime tippa. Eikä tasan auta sekään, että on sovittu illaks jotain tekemistä, mutta sitä ennen täytyy saada asioita tehtyä. Ehei, mitään merkitystä.
Yleensä asiat menee jotenkin näin, esimerkiks tänään. Piti laittaa herätys klo 8, mutta unohdin sen, joten heräsin puol 11. Olin eilen jo suunnitellu meneväni koululle tekemään tehtäviä, koska sielä pystyn jotenki päin edes keskittyä. Noh, söin aamupalan ja siirsin läppärin tähän ruokapöydälle, koska olin unohtanu jo sen kouluunmenosuunnitelman. Ja toisaalta ku muistin sen(toisin sanottuna joku kysy multa, että eikö sun sinne koululle pitänyt mennä), niin hoksasin kuinka äärettömän hankalaa on kulkea bussilla ja jonottaa vielä ruokailuun niin hohhoijjaa, teen kotona. Tän jälkeen olinki yhtäkkiä soittanut 2 tuntia huilua(mitä en nykyään soita ku pari kertaa vuodessa), yhtäkkiä tuli pakollinen tarve pestä ja viikata pyykkejä sekä esim. siirrellä pyykkitelinettä ympäri kämppää ja järjestellä niitä kahta pyykkikoria siellä vessassa. Niin että on nyt sitte meinaan pyykkikorit tasan oikeella paikalla.
Sitte tuliki nälkä ja pöytään istuessa läppärihän se siinä mukavasti asetettuna huusi tehtävien tekoon ja itsehän puolestani huusin turhautumista. Koska MITEN voi olla mahollista, että joka ikinen kerta vaikka olisin kuinka suunnitellu tekeväni mitä tahansa ja vaikka tietäisin, että tehtävän tekemiseen menee 10 minuuttia niin se alottaminen kestää keskimäärin 6-8 tuntia. Mikäli siis tulee alotettua. Koska tässä vaiheessa, missä juuri nyt olen tulee se itku, turhauttaa niin paljon että en oo taaskaan saanu tehtyä tasan mitään, vaikka olin suunnitellu tekeväni. En vaan kestä tätä, se on ihan sama oonko yksin vai kaksin vai porukassa vai kotona vai missä tahansa ja tarkkaileeko joku mun tekemisiä vai ei, niin ei ne tehtävät tekeydy.
Enkä näköjään myöskään opi sitäkään kautta, että joudun aika usein olemaan lähtemättä jonnekkin kavereitten kanssa koska en oo sillon aamulla saanu niitä tehtäviä tehtyä ja joudun siirtämään ne illaks. Ja arvatkaa vaan kuinka usein käy tasan sama juttu mitä päivälläkin, eli en saa yhtään sen enempää mitään aikaseks.
Voin myös myöntää tässä vaiheessa, että en edes muista mitä mun pitäis tehä. Muistan vaan, että on monta tehtävää ja asiaa(joista osan deadlinet on menny aika päiviä sitte) mitä pitäis tehä.
Yks päivä kylläkin, siis ihan viikko sitten ajauduin koululle tekemään tenttiä. Tentin, jonka tekemisen olin tietysti jättänyt viimeselle päivälle ja perunut senkin varauksen jo kerran, koska en ollut , yllätys sentään, lukenut mutta kuitenkin varasin ajan uudestaan koska vika päivä on vika mahdollisuus. En tiiä, joitain varmasti miellyttää nää tenttiterraariossa omien aikataulujen mukaan tehtävät tentit, mutta itsehän veivaan aikataulujen kanssa ja poistelen varauksia just siihen asti, että se ei enää ole mahdollista. Mutta hyvä jos ne jonkun elämää helpottaa. Koen myös hyvin raskaaksi lähteä tekemään jotain yksittäistä tenttiä koululle. Mutta niin, siis olin koululla ja olin päättänyt että tattadaaa, koska täällä asti ollaan niin täällä myös pysytään ja tehtävät valmistuvat(kuten nytkin). Vaan enpä arvannut, että tentin jälkeen kun olin tietokoneelle asettunut, sain houkuttelevan tarjouksen lähteä käymään kaverilla ja koska oli nälkä niin suunniteltiin pitsan hakemista. En muuten periaatteessa syö pitsaa, koska oon maidoton, mutta käytännössä vähän eri asia sitten taas koska a) en joko muista asiaa tai b)ei kiinnosta. No mutta hei, pitsan jälkeen takas koululle tehtäviä tekemään täydellä(turvonneella) vatsalla. Juu kyllä, sitten tulikin toinen houkutus lähteä toisen kaverin kanssa, joten singahdinkin aivan päin vastaseen suuntaan missä TAMK sijaitsee. Siinähän sitte meni taas päivä aivan suunnitelmien mukaisesti.
Myös se turhauttaa, että tottakai suurimmalla osalla on välillä vaikeeta alottaa tekemistä ja niin, mutta miten voi olla mahollista, että kun joskus pyytää jotain ihmistä jonnekkin, niin se vastaa tekevänsä kouluhommia ja kieltäytyy. Miks en osaa kans tota jaloo taitoo tai miten se ei käy ees mielessä? Tai käyhän se, ja joskus vastaan itekkin noin, mutta yleensä siltikään en saa niitä tehtyä. Ja siis se, että vaikka laittaisin kännykän jonnekki vessan kaappiin piiloon ja minimoisin kaikki impulssit ympäristöstä, olisin edellisenä päivänä siivonnut valmiiks ja laittanu kaikki niin, että ei periaatteessa mitään tarvis tehdä, niin sitten oon yhtäkkiä ollu ihan ajatuksissani pari tuntia.
No joo, en tiiä mitä ihmettä mä täällä blogissa teen. Mutta ainakin on nyt tietokone auki, jospa saisin vielä noita välilehtiä avattua tonne koulujuttujen suuntaan ennen concertan vaikutuksen loppumista, koska sitte taas onkin keskittyminen haasteena. Oi että jos se lääke auttais vielä tähän alotekyvyttömyyteenkin niin, ai että se olis kyllä kiva juttu. Nyt pitää kyllä alkaa opetteleen ajattelemaan sitä, että ku vaan saa aikaseks alottaa niin saa yleensä asioita tehtyä aika nopeestikkin.
Mutta NYT, kun oon vähän itkeny ja hermonnu kaikille tätä aikaansaamattomuutta ja samalla suorittanut pientä hermostunutta lihasjumppaa erinäisillä käsien nyrkkiin puristuksilla ja hampaiden yhteen puremisella, tuntuu siltä että vois alottaa ihan ne alkusuunnitelman mukaiset kouluhommat. Aikataulusta myöhässä semmoset 7 tuntia, mutta eipä se mittää koska kiire tulee joka tapauksessa.
Jos jollaki on jotain toimivia vinkkejä niin pliis kertokaa, koska ei huoleta niinkään nää omat hommat, mutta ryhmässä tehtävät asiat on hieman sellaisia että aivan hirveästi viitsisi rasittaa muita tällä.
Kiitos ja hei!
 |
| Ei oo kauaa kun sain näin hienon suunnitelman tehtyä. Toisaalta aloin kyllä saman tien poraamaan ton valmiiks saatua, koska tiesin etten tuu pystymään tohon ja tuntu ettei kerkee edes hengittää. Ja kuten kuvasta näkyy, on meinaan testattu Fenixiäki, eipä palijoo auttanu. |
Kommentit
Lähetä kommentti