Kiistelty concerta
En tiiä nyt mistä alotan ja oon jotenki niin innoissani että saattaapi tulla aika sekavaa tekstiä. Kerron nimittäin lääkityksen vaikutuksista mulle. Ehkä mä alotan haittavaikutuksista niin jää sit positiiviset mieleen päällimmäiseks :D
Lääkityksen alussa mulla oli suurin piirtein viikon ajan pahoinvointia ja ruoka ei maistunut. Nyt annosnoston jälkeen tää on jäänyt päälle. Aamulla tankkaan ennen lääkkeen ottamista, päivisin en välttämättä syö mitään koska ruokahaluttomuus peittää nälän tunteen enkä siis muista edes syödä. Tai sitten syön vaan kylmiä ruokia, pelkkä lämpimän ruoan haju alkaa oksettaa. Illalla(yöllä) sitten lääkkeen vaikutuksen loppumisen jälkeen saatan syödä monta iltapalaa, lämmintä ja kylmää. Eli siis raskaus ja ramadan yhdessä paketissa. Eksyinpä tässä yks päivä keskustelupalstoille ja jollakin oli kestäny tää yli puoli vuotta, hope so että itellä ei ihan niin pitkään kestä. Laihdutuslääkkeeksi siis oikein mainio tuote. Jos siis haluaa kärsiä jatkuvasta pahoinvoinnista, oksentelusta eikä hei ees herkut maistu! Ehkä ne Nutrilettit ja Konjakit sit kuitenki.
Sydän se tykyttelee välillä omiaan ja suuta kuivaa mutta pikku juttuja, siis jos multa kysytään. Tietysti joitain kauhistuttaa ja on ehdotettu lääkkeen lopettamista, mutta ulkopuolelta on niin mahdoton nähdä toisen sisälle ja punnita plussat ja miinukset. Sen ite kuitenkin tietää, että näitten lääkkeen haittavaikutustenkin kanssa elää miljoona kertaa ennemmin kuin adhd:n aiheuttamien haittavaikutusten.
Nimittäin. Minä, Rebekka, pääsin tällä viikolla aivan ensimmäistä kertaa koko elämäni aikana lähihoitajakoulu- ja sairaanhoitajakoulu mukaan lukien lääkelaskusta läpi ensimmäisellä yrittämällä. Ilman laskinta(koska en muistanut ottaa mukaan, hehe). IHANAA! Pieni asia yhteiskunnalle, iso asia mulle ja potilaille tietysti. Lisäks oon niin hämmästyny, saatan lukea tenttiin kolme tuntia putkeen ilman keskeytyksiä sen entisen kolmen minuutin sijasta. Luennolla monesti havahdun et istun ihan rauhassa ja kuuntelen opettajaa. Mitä ihmettä täällä tapahtuu, tämmöstäkö opiskelu normaalisti on? Ja tärkeintä tietysti, asiat jää päähän eikä karkaa saman tien takaraivosta pihalle. Tentissä jaksan myös keskittyä ja tarkistaa vastauksia, yleensä karkaan heti kun on mahdollisuus enkä edes jaksa yrittää jos en oo ihan vahvoilla.
En oo myöskään sairastunut dementiaan 22 vuoden iässä. Tai sit oon parantunut dementiasta. Ai että, ompa mukava ku kännykkä ei muistuta kymmentä kertaa päivässä kaupassa käymisestä, laskujen maksamisesta, postien hakemisesta sun muusta. Ja vaikka välillä muistutteleekin, muistutuksia ei tarvi koko ajan olla siirtämässä ja säilyttää siellä kännykän yläpalkissa kahta viikkoa ennen kun saa aikaseksi toimia muistutuksen mukaan.
Sain positiivista palautetta samassa asunnossa asuvaisen kanssa. En nimittäin paisko enää tavaroita hermostuessani. Kiitos palautteesta, itsekin olen huomannut muutoksen. En oo ihmisiä tähdänny näillä tavaroilla tai muuten ollut väkivaltainen, mutta mitä nyt vähän kännykkää sun muuta purnukkaa pitäny kohdella kaltoin.
Ja sitten energioista. Ulos päin adhd näkyy ylenpalttisena energiana, jalat vispaa, suu käy eikä unta näytä tarvitsevan. Todellisuudessa väsyttää ihan koko ajan. Varsinkin työ- tai koulupäivän tai autolla ajon jälkeen aivot on ihan sumussa. Aivot rekisteröi kaiken, tarpeellisen ja tarpeettoman ja yleensä nimenomaan tarpeeton jää muistiin. Niin monta kertaa jatkanut vastaan tulleiden ihmisten keskustelua kaverin kanssa ja sitten ihmetellyt miten kaveri ei tajua yhtään mistä on kyse. Nyt oon huomannu olevani paljon energisempi enkä ainakaan kiinnitä niin paljoa huomiota turhiin ärsykkeisiin. Energia siis kanavoituu järkevämmin.
Haittavaikutuksia enemmän lääkitys on kyllä parantanut mun elämää ja suoriutumiskykyä enkä sitä ihan hepposin perustein kyllä lopeta. Olen aina ollut aika armoton itseäni kohtaan ja helposti ajattelen olevani epäonnistunut luuseri joka ei ikinä saavuta mitään järkevää elämässään. Nyt kuitenkin aivosumun helpotettua, keskittymiskyvyn ja opiskeluitten parannuttua näen valoa jopa puolessa välissä tunnelia. Perusluonteeseenhan lääke ei vaikuta, sama ihminen se täällä näin, pienellä boostilla varustettuna. Ja lääkkeen vaikutuksen päättymisen kyllä huomaa olossaan, impulsiivinen käyttätyminen palautuu ehkä jopa voimakkaammin kuin ennen lääkettä. Yks ilta löysin itseni hyppimästä keskellä olohuoneen lattiaa ehkä kolmenkymmenen henkilön seurassa, yhtään ei hävetä silleen. Onneks kauheen moni ei varmaan nähnyt. Kirjotettuna kaikki tilanteet on niin laimeita mutta kuolen täällä nauruun ku mietin tilannetta. Lisäks mulle on ihan turha selittää mitään jos on vähänkin taustamelua vaikutuksen loppumisen jälkeen, en jaksa kuunnella, puhe puuroutuu korvissa ja alan kuunteleen kaikkien muitten keskusteluita.
Osa on tietysti lumevaikutusta, mutta onko sillä väliä oikeastaan? Lääke puree ja elämä hymyilee.
Lääkityksen alussa mulla oli suurin piirtein viikon ajan pahoinvointia ja ruoka ei maistunut. Nyt annosnoston jälkeen tää on jäänyt päälle. Aamulla tankkaan ennen lääkkeen ottamista, päivisin en välttämättä syö mitään koska ruokahaluttomuus peittää nälän tunteen enkä siis muista edes syödä. Tai sitten syön vaan kylmiä ruokia, pelkkä lämpimän ruoan haju alkaa oksettaa. Illalla(yöllä) sitten lääkkeen vaikutuksen loppumisen jälkeen saatan syödä monta iltapalaa, lämmintä ja kylmää. Eli siis raskaus ja ramadan yhdessä paketissa. Eksyinpä tässä yks päivä keskustelupalstoille ja jollakin oli kestäny tää yli puoli vuotta, hope so että itellä ei ihan niin pitkään kestä. Laihdutuslääkkeeksi siis oikein mainio tuote. Jos siis haluaa kärsiä jatkuvasta pahoinvoinnista, oksentelusta eikä hei ees herkut maistu! Ehkä ne Nutrilettit ja Konjakit sit kuitenki.
Sydän se tykyttelee välillä omiaan ja suuta kuivaa mutta pikku juttuja, siis jos multa kysytään. Tietysti joitain kauhistuttaa ja on ehdotettu lääkkeen lopettamista, mutta ulkopuolelta on niin mahdoton nähdä toisen sisälle ja punnita plussat ja miinukset. Sen ite kuitenkin tietää, että näitten lääkkeen haittavaikutustenkin kanssa elää miljoona kertaa ennemmin kuin adhd:n aiheuttamien haittavaikutusten.
Nimittäin. Minä, Rebekka, pääsin tällä viikolla aivan ensimmäistä kertaa koko elämäni aikana lähihoitajakoulu- ja sairaanhoitajakoulu mukaan lukien lääkelaskusta läpi ensimmäisellä yrittämällä. Ilman laskinta(koska en muistanut ottaa mukaan, hehe). IHANAA! Pieni asia yhteiskunnalle, iso asia mulle ja potilaille tietysti. Lisäks oon niin hämmästyny, saatan lukea tenttiin kolme tuntia putkeen ilman keskeytyksiä sen entisen kolmen minuutin sijasta. Luennolla monesti havahdun et istun ihan rauhassa ja kuuntelen opettajaa. Mitä ihmettä täällä tapahtuu, tämmöstäkö opiskelu normaalisti on? Ja tärkeintä tietysti, asiat jää päähän eikä karkaa saman tien takaraivosta pihalle. Tentissä jaksan myös keskittyä ja tarkistaa vastauksia, yleensä karkaan heti kun on mahdollisuus enkä edes jaksa yrittää jos en oo ihan vahvoilla.
En oo myöskään sairastunut dementiaan 22 vuoden iässä. Tai sit oon parantunut dementiasta. Ai että, ompa mukava ku kännykkä ei muistuta kymmentä kertaa päivässä kaupassa käymisestä, laskujen maksamisesta, postien hakemisesta sun muusta. Ja vaikka välillä muistutteleekin, muistutuksia ei tarvi koko ajan olla siirtämässä ja säilyttää siellä kännykän yläpalkissa kahta viikkoa ennen kun saa aikaseksi toimia muistutuksen mukaan.
Sain positiivista palautetta samassa asunnossa asuvaisen kanssa. En nimittäin paisko enää tavaroita hermostuessani. Kiitos palautteesta, itsekin olen huomannut muutoksen. En oo ihmisiä tähdänny näillä tavaroilla tai muuten ollut väkivaltainen, mutta mitä nyt vähän kännykkää sun muuta purnukkaa pitäny kohdella kaltoin.
Ja sitten energioista. Ulos päin adhd näkyy ylenpalttisena energiana, jalat vispaa, suu käy eikä unta näytä tarvitsevan. Todellisuudessa väsyttää ihan koko ajan. Varsinkin työ- tai koulupäivän tai autolla ajon jälkeen aivot on ihan sumussa. Aivot rekisteröi kaiken, tarpeellisen ja tarpeettoman ja yleensä nimenomaan tarpeeton jää muistiin. Niin monta kertaa jatkanut vastaan tulleiden ihmisten keskustelua kaverin kanssa ja sitten ihmetellyt miten kaveri ei tajua yhtään mistä on kyse. Nyt oon huomannu olevani paljon energisempi enkä ainakaan kiinnitä niin paljoa huomiota turhiin ärsykkeisiin. Energia siis kanavoituu järkevämmin.
Haittavaikutuksia enemmän lääkitys on kyllä parantanut mun elämää ja suoriutumiskykyä enkä sitä ihan hepposin perustein kyllä lopeta. Olen aina ollut aika armoton itseäni kohtaan ja helposti ajattelen olevani epäonnistunut luuseri joka ei ikinä saavuta mitään järkevää elämässään. Nyt kuitenkin aivosumun helpotettua, keskittymiskyvyn ja opiskeluitten parannuttua näen valoa jopa puolessa välissä tunnelia. Perusluonteeseenhan lääke ei vaikuta, sama ihminen se täällä näin, pienellä boostilla varustettuna. Ja lääkkeen vaikutuksen päättymisen kyllä huomaa olossaan, impulsiivinen käyttätyminen palautuu ehkä jopa voimakkaammin kuin ennen lääkettä. Yks ilta löysin itseni hyppimästä keskellä olohuoneen lattiaa ehkä kolmenkymmenen henkilön seurassa, yhtään ei hävetä silleen. Onneks kauheen moni ei varmaan nähnyt. Kirjotettuna kaikki tilanteet on niin laimeita mutta kuolen täällä nauruun ku mietin tilannetta. Lisäks mulle on ihan turha selittää mitään jos on vähänkin taustamelua vaikutuksen loppumisen jälkeen, en jaksa kuunnella, puhe puuroutuu korvissa ja alan kuunteleen kaikkien muitten keskusteluita.
Osa on tietysti lumevaikutusta, mutta onko sillä väliä oikeastaan? Lääke puree ja elämä hymyilee.
 |
| Kehitellään niitä riippuvuuksia ihan pienestä pitäen |
 |
| Ihan löytyy kaikkea Mynthonista nenäliinaan koulupöydältä. Penaalikin raahautunu mukaan mutta missä muistiinpanot?? |
Kommentit
Lähetä kommentti