Puhetta

Kun on tottunut möläyttelemään, kompuroimaan milloin mihinki pöydän kulmaan, pilaamaan ihmissuhteet, tekemään asioita hetken mielijohteesta ja katumaan niitä myöhemmin. Kun yleisin lause on "emmää muista" ja hyvin usein myös tulee suusta "oho" tai "ainii". Kun on tottunut siihen, että ei osaa olla asiallinen kuten muut, niin on myös tottunut kritiikkiin. Tai en tiiä voiko siihen ikinä tottua, mutta en nyt keksi parempaakaan sanaa. Enkä tarkota suoranaista kritiikkiä pelkästään; silmien pyöritykset ja hohhoijjailut, adhd-oireilun vähättely ja "koitas nyt ryhdistäytyä" tai ehkä raivostuttavin "sä esität" -tyyppiset lauseet menee tohon samaan kategoriaan. Ja sitte ku alkaa jossain vaiheessa huomaamaan olevansa vähän erilainen nopeitten tunteitten vaihteluitten ja ihme säätämisen kanssa niin ei ne omatkaan puheet ja käytös itteä kohtaan mitään kehuttavia ole. 

Oon aika armoton ajatuksissani itteä kohtaan, mutta onneks vastapainona on pitkäjänteisyyden puute ni en jaksais edes rangaista itteäni jollain karkkilakolla tai jollain joka päiväisellä siivoomisella. Oon hirveesti yrittäny ajatella, että oon hyvä ja taitava (tulee mieleen joku pottaan ekan kerran pissaaminen, jeee *taputapu*) mutta silti aina jostain se "olet maailman huonoin opiskelija"- ajatus putkahtaa. Nyt ku mietin, niin sanon todella usein "oon niin idiootti", mitä järkeä on oikeesti haukkua itteensä? Kerran muuten jossain gigantissa vai missä lie olin ostamassa jotain tuotetta x ja varmaan kysyin myyjältä jotain ja vastasin siihen "Oho, oon kyllä niin idiootti!", se myyjä meni ihan hämilleen😂 enkä ees tajunnu miks, koska se on niin normaalia puhuu itestään ihan miten sattuu.

Mulla on myös maailman surkein vartalonhallinta, ja se aiheuttaa suurta tuskaa. Se on oikein oiva aihe sättiä itteä oikeestaan millon ja missä tahansa. Niin, maailman huonoin opiskelija- tittelin lisäks oon maailman huonoin oikeestaan kaikessa päivästä ja mielialasta riippuen. Mutta ainaki oon ihan kaikista huonoin autossaolija, pelkään sitä ja jos tiiän vaikka kuukautta ennen että pitää mennä jonnekki ni valvon sen kuukauden yöt ja mietin kaikkia vaihtoehtosia menopelejä tai kuskeja tai turvallisempaa autoa tai miten voisin äkkiä tulla kipeeks tai saada työvuoron vahingossa että ei tarvi lähtee. Okei tohon pelkoon on syy, mutta ne vaihtoehtoset ideat tulee kyllä jostain ihan muualta ku traumapesäkkeestä.
Ja koska oon tämmönen sekoilija niin yritän olla kunnon kansalainen ja tunnollinen mikä aiheuttaa sen, että yritän peitellä mun huonoa muistia ja yritän keskittyä eli keskityn vaan siihen keskittymiseen mikä johtaa siihen, että keskittymiskyky nolla ja pakkoliikkeet naamassa alkaa vetää jotai ihan omaa näytöstään. Yritän olla heiluttamatta sitä jalkaa tai repimättä joka ikistä lippulappusta. Ja koska yritän näitä ja keskityn yritykseen olla normal, niin en osaa olla enää oma itteni. En osaa enää puhua mitään järkeviä, unohdan viimesetki päässä olevat asiat ja oon ku viemäriputki että tattadaa toisesta päästä sisää ja toisesta vauhdilla ulos. En osaa enää tehä mitää luonnollisiakaa liikkeitä vaan seison paikallani niinku joku sementtipatsas.

Ja this is the problem number one! Pitäis vaan osata olla se normaali, huonomuistinen ja motorisesti levoton oma itteni myös oudommassaki porukassa. Mutta koska en kehtaa olla omassa normaalitilassa ja alan toppuutteleen itteäni ja oon lopulta jossain kipsissä, ni se onki taas oikein oiva aihe tykätä itsestään vähän lisää🙂🙂 Yks ihminen kysy multa kerran, että miks mä en vaan kerro ihmisille että on adhd ni ehkä ne ymmärtäis sua eikä tarvis yrittää niin paljoo. Niiii, no se. Että kiitos sinulle ihanalle, joitain ehkä ärsyttää se, että kerron tästä avoimesti mutta haluan helpottaa omaa ja muitten(ainaki kohtalotovereitten) oloo ja mua se on ainaki auttanu. Että sanokaa mitä sanotte ni mulla on adhd enkä esitä mitään enkä halua huomiota. Tai haluan itseasiassa huomiota, semmosta yleistä, haluan että ihmiset avais silmiään ja osais asettua toisen asemaan tai edes yrittää. Ja ainahan voi kysyä et hei, onkos sulla joku nyt syy tolle hyörimiselle ja kuuntelemattomuudelle ni ehkä olis jatkossa helpompaa molemmilla osapuolilla😊

Mutta, siis yritän vaan sanoa että jos sulla tai jollain muulla tai tiiät että joku tietää jonku jolla on samanlaisia päivittäisiä ongelmia niin niitten vähätteleminen ja arvosteleminen hakkaa itsetuntoa niinku tikka puuta ja lopulta se tikka tippuu itekki sinne kaivamaansa koloon koska naapuritikat on tullu ilman lupaa laajentaa kaivuualuetta.

Ja tietäkää se, että rakastan mun adhd-kavereita, vertaistuki on aina vertaistuki mutta kyllä mä nään heissä mahdollisuuksia ja taitoa ottaa lunkisti vaikka olis vaikeeta. Ja ymmärrän todellaki että puhelinlaskun maksaminen tai tiskien tiskaaminen on ylitsepääsemätöntä vaikka muu maailma ei voi tajuta sitä. Hah, joskus suattaapi tulla kommenttia että "nonni, nyt noilla loppu concertan vaikutus" ku alkaa vartalot vääntyilee ja laulu raikaa ja naapurit ramppaa ovella hyssyttelemässä. 

Ni. Kerta. Tää on välillä ihan mukavaaki.