kiire kiireempi kiirein

Wikipedia kertoo: "Kiire on jännitteinen tila, jolla on suhde aikaan."

Mun elämässä kiire esiintyy seuraavanlaisesti, sisältäen mm. malttamattomuutta:

Joko sitä mysteeriä, että herätyskello soi 4:50, bussi lähtee 6:04 ja every single time juoksen bussiin. Eipä auta vaikka olisin laittanu tuorepuurot valmiiksi hautumaan, ladannu kahvinkeittimen ja pukenu seuraavan päivän vaatteet päälle edellisenä iltana. Hampaiden pesuun kuluu 3min Oral-b:n mukaan, hiuksia en osaa laittaa enkä jaksa aamulla miettiä ulkonäköasioita. Ja jos joku luulee niin minkäänlainen sängyn petaaminen, tyynyjen ja vilttien asetteleminen, tiskipöydän kiillottaminen tai muut vastaavat touhut eivät ole osa aamujani. Enkä toki tarkoita, että olisin ainut joka juoksee aamulla bussiin, mutta tämä vain esimerkkinä.

No minuutti sinne ja toinen tänne, sillä elämästäni häviää päivittäin kokonaisia tunteja eli kuusiakymmeniä minuutteja. Äkkiä laskettuna tänään olen onnistunut hukkaamaan 9 tuntia. Kello kahdeksan herätys se tuossa äskettäin soitteli, ensimmäinen tunti varattu aamupalalle sun muille ja tämän jälkeen armotonta koulutehtävän työstämistä. Juupa juu, kello lähestyy iltakahdeksaa ja tässäpä sitä ollaan. Ja sitäpaitsi nyt on niin perusteellinen flow päällä, että alunperin tekstin mukaan kello lähestui iltakuutta, nyt iltakasia ja kohta en enää jaksa/muista muuttaa sitä. >Tähän väliin kerron, että flow-tila on parasta mitä ihmiselle voi tapahtua mutta täydellistä olis jos sen vois saada useemmin ku 3 kertaa puolessa vuodessa JA sen vois kohdistaa myös asioihin jotka ei kiinnosta pätkääkään.<

Ainiin, hyvin usein myöhästyn tai jään pois jostain meisingeistä koska a)ajantaju pettää tai vaihtoehto b)ajantajua ei ole.

Hämmästyttävintä aina on se, että en välttämättä tee mitään ja silti kello vaan juoksee. Tai ehkä se, että tiedostan kiireen ja luulen aikaa kuluneen 5min mutta todellisuudessa olen hengaillut 30min tehden jotain eimitään. Tähän lisään vielä sen, että em. kiire ei sisällä asioiden tietoista välttelyä. Se onkin sitten toinen tarina se.

Viikkojen ja kuukausien hahmottaminen se vasta hankalaa onkin! Siitä lyhyesti, että jotain juhlia sun muita merkkipäiviä innostuu suunnittelemaan liian ajoissa, ne ehtii unohtaa totaalisesti ja kyseisenä tai sitä seuraavana päivänä muistaakin suunnitelmat. Eipä siinä ollukkaan kun neljä kuukautta hyvää aikaa organisoida asioita mutta meni jo. Suomi100- juhlat, uudetvuodet, synttärit ja kesäjuhlat. Ens vuonna sitte, tai 100 vuoden päästä. Tässä hyvin aikaa suunnitella Suomi200-pirskeitä :)) 

Kiire tarkottaa myös sitä, että kuljen matkoja kävelyn sijaan juosten. Eikä siinä mitään ihmeellistä kai, ainahan nopeampaa pääsee juoksuaskelin. Juoksen tosin myös sisällä, huoneesta toiseen, yläkertaan, vessaan(tämä hyvä) tai mihin vaan, koska hirvee kiire kokoajan. Kotikotona on pakko juosta ulko-ovelta saunarakennukseen. Tai bussipysäkiltä kämpälle sen 40 metriä ihan vaan sen takia ,että ei jaksa odottaa.

Kuitenkin, koska epämääräinen säntäily keskustorilla taikka ruokakaupassa ei näytä ehkä hyvinkään järkevältä, olen kehittänyt juoksua korvaavia toimintamuotoja. Yksi niistä on luonnollisestikin nopeasti tapahtuva käveleminen. Toinen yleisimmistä keinoista on pitkät askeleet- niminen kävely, kolmas taas on portaita ylös noustessa yhden askelman ohittava nousutyyli.

Myös saatan välillä olla liian kiireinen oottamaan bussia ja luulen samassa ajassa kerkeäväni kävellä(juosta) perille, vaikka oikeasti aikaa menee yli puolet enemmän ja bussin perävalot ovat häipyneet näkyvistä kauan ennen perille pääsyä. Mikäli kuitenkin jaksan bussia odottaa ja kesken matkan havaitsen suuren ihmismäärän liikenteessä ja bussin etanamaisen etemisen, jään bussista pois ja hilipasen kottiin! En jaksa odotella omaa pysäkkiä ku bussi pysähtyy jokaiselle pysäkille ja jokaisiin valoihin, aargh alkaa hermostuttaa pelkkä ajatus. Tämähän luonnollisesti liittyy myös aiemmin mainitsemaani meisingeistä pois jäämiseen koska kuljen julkisilla vain pakolliset työ- ja koulumatkat.

Odottelusta vielä sen verran, että sekin kostautuu varsin ikävällä tavalla, että ei ole aikaa jonotella kaupan kassalla vaan menen kotiin availemaan jääkaappia, jossa valo iloisesti syttyy ja sammuu oven tahtiin. Ja koska nälkä ei kulumalla lähde, joudun valitettavasti tilaamaan kotiinkuljetuksella ruokaa välillä montaki kertaa viikossa. Ruuan toimituksessa kestää kylläki niin pitkään, että yleensä syön niitä viimesiä leivänkantoja pakkasen perältä. 

Sitä vaan tässä mietiskelen, että kiire on vaikka mitään ei saa aikaseks 😂 Paitsi tekis mieli kirjottaa het kerralla 5 eri päivitystä, vaihtaa blogin ulkoasua ja muokata kivoja kuvia. Mutta taitaapa jäädä tämä tähän, alkaa flowki pikkuhiljaa haihtuu.

Toivottelen hyviä joulukiireitä, kärsivällistä joulunodotusta ja rauhaisia joulupäiviä!

Jos joku sattuu asiaa miettii nipaketoin kolme pakettia 4,5 tunnissa viime yönä, im proud of myself.