Neljän tähden hurlumhei

Niinhän siinä sitten kävi, että innostus lähestulkoon lopahti heti blogin avaamisen jälkeen. Eikä siinä mitään yllättävää, onhan tässä lisäksi ollutkin vaikka minkälaisia kiireitä reissaamisesta vapaapäivien viettämiseen. No ei, oon mä koulussakin ja vähän myös töissä käynyt. Sain toiveen kirjottaa aiheesta adhd ala-asteella. Ala-asteajat tuolla aivosopukoissa on lievästi sanottuna pienehkön pölykerroksen alla, mutta mindfulness-, white noisy- ja concerta-cocktail saakoon toimia mikrokuituliinana. Elikkäs oikeastihan mitään mindfulnessia en tässä ala harjoittamaan sillä koen kyseisen toimenpiteen erittäin tylsänä.(Vaikka en sitä koskaan olekaan kokeillut, mutta kuvia nähnyt ja tylsää on.) White noisya, aivot sumentavaa tasaista taustahurinaa, en myöskään jaksa nyt laittaa soimaan, saatan nimittäin nukahtaa ja epähuomiossa julkaista jotain sopimatonta tai lukukelvotonta tekstiä ja jakaa sen kaikelle maailmalle. Concertan otin jo aamulla, joten sen vaikutusta en kykene kumoamaan. Nonii

Ompas rahat taas vähissä. Pitää maksaa laskut, käydä pohjosessa kummipojan luona, käydä ruokakaupassa, ladata bussikortti, säästää vähän talven varalle. Tietokone sanoo sopimuksensa irti kans ihan just, menee taas monta sataa euroa. Pakko siis säästää, käydä Lidlissä ja olla ostamatta mitään turhaa. Jaahas, vuokraisännän pyykkikone on taas kutistanut vaatteita. Eihän tän paidan hihat riitä kyynärpäihinkään, kiva olla liian pienellä paidalla. Mitä tekee adhd? Tilaa VÄLITTÖMÄSTI uuden pyykkikoneen kotiinkuljetuksella varustettuna. Näin nopeasti unohtui aiemmat rahahuolet ja sijoituskohteet.  Nyt sitten vaan tyytyväisenä kämppiksille ilmoitus koneen hankinnasta. "Otitko koneesta mitat?" No en tietenkään! Eihän siinä nyt kerinnyt eikä käynyt edes mielessä kun oli hyvä tarjous ulottuvilla.  Noh, tässä on nyt ollut viikko aikaa miettiä tätä jälleen kerran tapahtuvaa typeryyttä jota impulsiiviseksi käyttäytymiseksi kutsutaan. Ja kun pyykkikone saapuu ja pääsee ottamaan

Noniin, ilmeisesti tässä blogin alussa on hyvä kertoa vähän kuka täällä näitä tekstejä kirjottelee. En sitten aio kirjoittaa mitään asiatekstiä joten kielipoliisit ja äidinkielenopettajat älkööt häiriintykö. Olen siis Rebekka, ja kuten tuosta jossakin päin blogia olevasta palkista tuleekin ilmi, olen tällä hetkellä 22-vuotias sairaanhoitajaopiskelija Tampereelta. Olen kärsinyt  keskittymis- ja tarkkaavaisuusongelmista niin pitkään kuin muistan. En ole ollut peruskoulussa se stereotypinen vilkas, opetusta häiritsevä poika (en ainakaan poika, joskus kyllä opetusta häirinnyt).  Ala-asteella, heti ensimmäisestä luokasta lähtien olen tarvinnut toisinaan luokassa koulunkäynninavustajaa, etenkin matematiikassa hahmottamista vaativat tehtävät ovat osoittautuneet, ja osoittautuvat vieläkin, hankaliksi. En ole ikinä tajunnut niitä kello- ja lämpömittarilaskuja, ylä-asteella sitä jopa opettajakin naureskeli luokan edessä. Siispä, olen tyhmä. Hmmm.. Huoneeni, joskus koko kämppä, on läh