Puhetta
Kun on tottunut möläyttelemään, kompuroimaan milloin mihinki pöydän kulmaan, pilaamaan ihmissuhteet, tekemään asioita hetken mielijohteesta ja katumaan niitä myöhemmin. Kun yleisin lause on "emmää muista" ja hyvin usein myös tulee suusta "oho" tai "ainii". Kun on tottunut siihen, että ei osaa olla asiallinen kuten muut, niin on myös tottunut kritiikkiin. Tai en tiiä voiko siihen ikinä tottua, mutta en nyt keksi parempaakaan sanaa. Enkä tarkota suoranaista kritiikkiä pelkästään; silmien pyöritykset ja hohhoijjailut, adhd-oireilun vähättely ja "koitas nyt ryhdistäytyä" tai ehkä raivostuttavin "sä esität" -tyyppiset lauseet menee tohon samaan kategoriaan. Ja sitte ku alkaa jossain vaiheessa huomaamaan olevansa vähän erilainen nopeitten tunteitten vaihteluitten ja ihme säätämisen kanssa niin ei ne omatkaan puheet ja käytös itteä kohtaan mitään kehuttavia ole. Oon aika armoton ajatuksissani itteä kohtaan, mutta onneks vastapainona on pitkäj